moottoritien äänet

mädäntyneet korret
multaisella pellolla
ja kaukaa kaikuvat
moottoritien äänet
häiritsevät minua

talvi

veden pinnalla on
paperinohut jää
joka ei kannattele
edes muurahaisia
mutta se ei ole ongelma
koska eihän niitä ole
talvisin

olen kuin...

olen kuin nuupahtanut kukka

musta seinä barokkitapettini alla

kaatunut kynsilakka

olen kuin migreeni päässäsi

pikkupakkanen aamuyöstä

heijastus omasta peilistäni

sirpaleita

lasipurkki rikkoutuu lattialle

kerään sirpaleita kuin

keräisin itseäni

vain sinun sylissäsi

tunnen jotain

ja sinäkään

et minua halua

heijastus

katson näyteikkunaa

lasin heijastusta

ja vertaan itseäni

niihin nukkeihin

jotka ovat oikeastaan rumia

ja silti

haluaisin olla

kuten ne

kahleet

miten voisin koskaan

kokea vapautta

kun minut on

kahlittu elämään

lepositeissä

sydän hakkaa

tankkiarmeija mua saavuttaa

kauniisti mut romuttaa

äiti, se mut viel tappaa

haamut päässäni kilpaa huutaa

ja mä huudan viel kovempaa

mitä ikinä sä sanotkaan

sua ei usko kukaan

kun maailma kääntyy vastaan

vaihtoehtoi ei enää ookkaan

tänään on aika luovuttaa

valoa

mä pelkään niit voimii

jotka ohjailee mun maailmaa

jotka mua pakottaa

pakottaa täs elämäs vajoamaa

niinki alas ku tähän paskaan

missä mä nyt kahlaan

ja mä en anna sen enää hengittää

tosin mä en oo tekoo niin vahvaa

et pystyisin sitä estämää

se vie mut mukanaan

mut mä lupasin yrittää

viimeseen asti taistoa ylläpitää

välil tekis mieli vaan

hakkaa rintakehää ja huutaa

"kai mä luovuttaa saan"

mut ei helvetti sitä en tee

mun elämän mä uudestaan kasaan

palasista kokoon liimaan

verisiä kyyneleitä vuodatan

mut pikkuhiljaa

mä nään valoa

hiekka

tahtoisin olla kuin

hiekanjyvä autiomaassa

ympärilläni miljoonia

kaltaisiani

enkä olisi yksin

kilpajuoksua

aina sinulla on joku

joka menee minun edelleni

elämän kilpajuoksussa

ja voittaa minut

puskee pientareelle

tallaa kämmenelle

jotta en olisi yhtä arvokas kuin muut

ruusuja runotytön hameella

vehnäpellolla kultaisella

konttaa pienoinen ja

mustat kyyneljuovat poskilla

korsi metsämansikoita suussa

ruusuja runotytön hameella

polttavalla asfaltilla

itku muuttuu hysteriaksi ja

suukko kuolemalta

"rakastaa, ei rakasta"

ruusuja runotytön hameella