lauantai 30. huhtikuuta 2016

minä sinua vaan

rakastan lämmintä hipiääsi
vahvaa tasaista sykettäsi jonka
kuulen kun pääni asetan rinnallesi
siihen voisin nukahtaa, kadota

rakastan räjähdysherkkää minääsi
sielusi valoa ja mielesi voimaa
olet tuhannesti enemmän kuin
koskaan sä voisit uskoakaan

rakastan sitä virnettä kasvoillasi
kun lähenet ja huulilla hipaiset
tai ilmettä kun itkuun katoaa
hymysi ja sadepäivät alkavat

rakastan sinun rakkauttasi minuun
oot ensimmäinen ja viimeinen
joka sanoo mua itse kauneudeksi
vaikka olisin pyörinyt mudassa

rakastan sinnikkyyttäsi minuun
aina käsi kädessä sisimpäni kanssa
miksi aina pysytkin siinä vaikka
on vaikeaa ja sinuun sattuu

rakastan supervoimiasi joilla pelastat
minut ja itsesi möröiltä ja haamuilta
elämältä joka imee voimani pois
sä elvytät takaisin äärettömyyteen

rakastan kaarta siron lantiosi
universumia kun katsot minuun
tunnetta kun sormilla hipaisen
rintoihin ja vatsasta yhä alemmas

rakastan unelmoida tulevaisuudesta
ja harmaantuminen sinun kanssasi
lohduttaa minut hellään itkuun
en voisi olla enää onnellisempi

rakastan olla kukka kämmenelläsi
täristä taivaan jälkeen vierelläsi
pian voimme nukahtaa sylikkäin
joka ilta ja herätä siitä aamulla

rakastan rohkeuttasi kerätä palasiani
lattialta ja laastaroida ne kokoon
ja toivon että olen sinulle se
joka kasaa sut kun on vaikeaa


rakastan sinua

tiistai 26. huhtikuuta 2016

astronautti

maa kutsuu, maa kutsuu
täällä haavoittunut soturi
kovan elämän koulima
kuuleeko kukaan minua
tämä on mun avunhuuto
joka kaikuu pimeään
hei onko kukaan linjalla
lääkäri, jumala tai rakkaus
valtatien ysiviis varrella
tule tänne ja pelasta mut
toistan, tämä on avunhuuto...

perjantai 22. huhtikuuta 2016

valokaloja vai rakkautta?

kun mun käteni voimaton
hipaisee pintaa alta meren
ei saa otetta siitä pitävää
mutta kukapa saisikaan
pintajännitettähän se vain on

silloin vajoaa, vajoaa ja vajoaa
pimeyteen kylmään ja sakeaan 
mun silmissä sumenee ja näen
valokalat irvistävät vihaisina 
kun tulen heidän reviirilleen

niinä hetkinä lämmin keho
se kietoutuu paleltuneeseen
kuiskaa me mennään pintaan
enkä ilman sua ois noussutkaan 
enää koskaan hengittämään

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

ei

sähkömoottori mun vuoteessa
sellaisen kotiin mä voisin tahtoa

ei

happoa

päästäkää mut pois täältä
olen likaisessa ammeessa
joka on täynnä happoa
ja mun keho palaa mustaksi
ruumiinosat syöpyvät irti

äiti, minuun sattuu

karuselli

morfiinia suoraan suoneen
päivässä neljätoista tablettia
maailma on kuin karuselli
jossa kaikille tulee paha olo