unelmia

minulla on unelma

asua siinä pienessä

suttuisessa yksiössä

jonne en tarvitse

kuin patjan lattialle

ja sinut, tietenkin

koska joka ilta saan

nukahtaa syliisi ja

aamulla siitä herätä

sitä onnellisuus on

helmoissa

sortua pikkuruisiin paheisiin

kasvattaa pisaroista puro

äitinsä helmasta tarraa

koska on syytäkin pelätä

sisko ja sen sisko

mulla on sulle paljon asiaa

en jaksa tätä elämää enää

se on ku hakuammuntaa

oon joutunut haaksirikkoon

mut ei, mä aion yhä yrittää

mä vaan tarviin siihen sua

mä makaan ihan lääkkeissä

omassa vankilassa yksinään

elän harmaassa sumussa

värittömässä maailmassa

hengitys on niin raskasta

et ikiuneen voisin nukahtaa

paljon pillereitä ja tupakkaa

vaellan käytävillä turtana

eikä mulla ole enää ketään

ei perhettä, ei jumalaa

enkä mä tästä voi selvitä

ilman sua ja sun tukea

tarvitsen sylin johon hukkua

jonkun joka aina rakastaa

vaikka olisin kuinka kipeä

koska tiedäthän sä sisko

mä en tee mitään tahallaan

en ikinä sua haluu satuttaa

en enää hallitse ajatuksia

saatikka kehoa tai sanoja

olen kuin ontto robotti joka

syöksee tulta muiden päälle

koska oikeasti tuntuu ettei

mulla ole ketään joka rakastaa

mä olen sirpaleina lattialla

ei ole ketään kuka haluaisi

yhteen mun palaset liimata

tule tänne ja ota syleilyysi

sisko kulta älä anna mun

vajota liian syvälle pimeään

isku

sinä olet aina syyllinen niihin

pettymyksiin toisiensa perään

et anna mun edes hengittää

en ole tytärtäsi nähnytkään

sillä käännytät ovelta pois kuin

kapisen supikoiran tai rotan

joka kerta isku tuntuu pahalta

en niihin osaa valmistautua

ja tällä kertaa minä olen se

joka iskee ja käännyttää ovelta

koska en jaksa enää olla se

ketä ei rakasteta

valoa tunnelin päässä

parvekkeella hämärää ja se

imeytyy sisääni sumentaen

lässytys valosta tunnelissa

kuvottaa minua kuolemaan

minä sinua vaan

rakastan lämmintä hipiääsi

vahvaa tasaista sykettäsi jonka

kuulen kun pääni asetan rinnallesi

siihen voisin nukahtaa, kadota

rakastan räjähdysherkkää minääsi

sielusi valoa ja mielesi voimaa

olet tuhannesti enemmän kuin

koskaan sä voisit uskoakaan

rakastan sitä virnettä kasvoillasi

kun lähenet ja huulilla hipaiset

tai ilmettä kun itkuun katoaa

hymysi ja sadepäivät alkavat

rakastan sinun rakkauttasi minuun

oot ensimmäinen ja viimeinen

joka sanoo mua itse kauneudeksi

vaikka olisin pyörinyt mudassa

rakastan sinnikkyyttäsi minuun

aina käsi kädessä sisimpäni kanssa

miksi aina pysytkin siinä vaikka

on vaikeaa ja sinuun sattuu

rakastan supervoimiasi joilla pelastat

minut ja itsesi möröiltä ja haamuilta

elämältä joka imee voimani pois

sä elvytät takaisin äärettömyyteen

rakastan kaarta siron lantiosi

universumia kun katsot minuun

tunnetta kun sormilla hipaisen

rintoihin ja vatsasta yhä alemmas

rakastan unelmoida tulevaisuudesta

ja harmaantuminen sinun kanssasi

lohduttaa minut hellään itkuun

en voisi olla enää onnellisempi

rakastan olla kukka kämmenelläsi

täristä taivaan jälkeen vierelläsi

pian voimme nukahtaa sylikkäin

joka ilta ja herätä siitä aamulla

rakastan rohkeuttasi kerätä palasiani

lattialta ja laastaroida ne kokoon

ja toivon että olen sinulle se

joka kasaa sut kun on vaikeaa

rakastan sinua

astronautti

maa kutsuu, maa kutsuu
täällä haavoittunut soturi
kovan elämän koulima
kuuleeko kukaan minua
tämä on mun avunhuuto
joka kaikuu pimeään
hei onko kukaan linjalla
lääkäri, jumala tai rakkaus
valtatien ysiviis varrella
tule tänne ja pelasta mut
toistan, tämä on avunhuuto...