unelmia

minulla on unelma

asua siinä pienessä

suttuisessa yksiössä

jonne en tarvitse

kuin patjan lattialle

ja sinut, tietenkin

koska joka ilta saan

nukahtaa syliisi ja

aamulla siitä herätä

sitä onnellisuus on

helmoissa

sortua pikkuruisiin paheisiin

kasvattaa pisaroista puro

äitinsä helmasta tarraa

koska on syytäkin pelätä

sisko ja sen sisko

mulla on sulle paljon asiaa

en jaksa tätä elämää enää

se on ku hakuammuntaa

oon joutunut haaksirikkoon

mut ei, mä aion yhä yrittää

mä vaan tarviin siihen sua

mä makaan ihan lääkkeissä

omassa vankilassa yksinään

elän harmaassa sumussa

värittömässä maailmassa

hengitys on niin raskasta

et ikiuneen voisin nukahtaa

paljon pillereitä ja tupakkaa

vaellan käytävillä turtana

eikä mulla ole enää ketään

ei perhettä, ei jumalaa

enkä mä tästä voi selvitä

ilman sua ja sun tukea

tarvitsen sylin johon hukkua

jonkun joka aina rakastaa

vaikka olisin kuinka kipeä

koska tiedäthän sä sisko

mä en tee mitään tahallaan

en ikinä sua haluu satuttaa

en enää hallitse ajatuksia

saatikka kehoa tai sanoja

olen kuin ontto robotti joka

syöksee tulta muiden päälle

koska oikeasti tuntuu ettei

mulla ole ketään joka rakastaa

mä olen sirpaleina lattialla

ei ole ketään kuka haluaisi

yhteen mun palaset liimata

tule tänne ja ota syleilyysi

sisko kulta älä anna mun

vajota liian syvälle pimeään

isku

sinä olet aina syyllinen niihin

pettymyksiin toisiensa perään

et anna mun edes hengittää

en ole tytärtäsi nähnytkään

sillä käännytät ovelta pois kuin

kapisen supikoiran tai rotan

joka kerta isku tuntuu pahalta

en niihin osaa valmistautua

ja tällä kertaa minä olen se

joka iskee ja käännyttää ovelta

koska en jaksa enää olla se

ketä ei rakasteta

valoa tunnelin päässä

parvekkeella hämärää ja se

imeytyy sisääni sumentaen

lässytys valosta tunnelissa

kuvottaa minua kuolemaan

minä sinua vaan

rakastan lämmintä hipiääsi

vahvaa tasaista sykettäsi jonka

kuulen kun pääni asetan rinnallesi

siihen voisin nukahtaa, kadota

rakastan räjähdysherkkää minääsi

sielusi valoa ja mielesi voimaa

olet tuhannesti enemmän kuin

koskaan sä voisit uskoakaan

rakastan sitä virnettä kasvoillasi

kun lähenet ja huulilla hipaiset

tai ilmettä kun itkuun katoaa

hymysi ja sadepäivät alkavat

rakastan sinun rakkauttasi minuun

oot ensimmäinen ja viimeinen

joka sanoo mua itse kauneudeksi

vaikka olisin pyörinyt mudassa

rakastan sinnikkyyttäsi minuun

aina käsi kädessä sisimpäni kanssa

miksi aina pysytkin siinä vaikka

on vaikeaa ja sinuun sattuu

rakastan supervoimiasi joilla pelastat

minut ja itsesi möröiltä ja haamuilta

elämältä joka imee voimani pois

sä elvytät takaisin äärettömyyteen

rakastan kaarta siron lantiosi

universumia kun katsot minuun

tunnetta kun sormilla hipaisen

rintoihin ja vatsasta yhä alemmas

rakastan unelmoida tulevaisuudesta

ja harmaantuminen sinun kanssasi

lohduttaa minut hellään itkuun

en voisi olla enää onnellisempi

rakastan olla kukka kämmenelläsi

täristä taivaan jälkeen vierelläsi

pian voimme nukahtaa sylikkäin

joka ilta ja herätä siitä aamulla

rakastan rohkeuttasi kerätä palasiani

lattialta ja laastaroida ne kokoon

ja toivon että olen sinulle se

joka kasaa sut kun on vaikeaa

rakastan sinua

astronautti

maa kutsuu, maa kutsuu
täällä haavoittunut soturi
kovan elämän koulima
kuuleeko kukaan minua
tämä on mun avunhuuto
joka kaikuu pimeään
hei onko kukaan linjalla
lääkäri, jumala tai rakkaus
valtatien ysiviis varrella
tule tänne ja pelasta mut
toistan, tämä on avunhuuto...

valokaloja vai rakkautta?

kun mun käteni voimaton
hipaisee pintaa alta meren
ei saa otetta siitä pitävää
mutta kukapa saisikaan
pintajännitettähän se vain on

silloin vajoaa, vajoaa ja vajoaa
pimeyteen kylmään ja sakeaan 
mun silmissä sumenee ja näen
valokalat irvistävät vihaisina 
kun tulen heidän reviirilleen

niinä hetkinä lämmin keho
se kietoutuu paleltuneeseen
kuiskaa me mennään pintaan
enkä ilman sua ois noussutkaan 
enää koskaan hengittämään

ei

sähkömoottori mun vuoteessa
sellaisen kotiin mä voisin tahtoa

ei

happoa

päästäkää mut pois täältä
olen likaisessa ammeessa
joka on täynnä happoa
ja mun keho palaa mustaksi
ruumiinosat syöpyvät irti

äiti, minuun sattuu

karuselli

morfiinia suoraan suoneen
päivässä neljätoista tablettia
maailma on kuin karuselli
jossa kaikille tulee paha olo

rahaa sataa

harmaa valo lasin takaa

pyykkivuori huoneen lattialla

kirkonkello sävelmää laulaa

jotkut siellä naimisiin menee

kirja aukaisematon odottaa

laiskuutta mun se todistaa

koko päivän poistumatta

talosta vaikka aurinko paistaa

ja rahaa köyhille sataa

intialainen

olen sun oma nyrkkeilysäkki

jonka täytteet valuu pihalle

kaatopaikka jossa mätänee

se taakka jota et jaksa kantaa

olen intialainen tyttölapsi

jonka otsaan poltetaan merkki

loppuun palanut roskatynnyri

olin ennen metallia nyt ruostetta

kuka sä olet ja mitä sä olet

tehnyt mun rakkaimmalleni

galaksin pyörteissä

sisälläni on pala avaruudesta
hämärää ja musta aukko
joku josta en saa selvää
josta en voi edes runoilla
koska jos avaisin sen nyt
ei takas sieltä ois paluuta
koska päätyisin pyörteisiin

loppumattomiin

osastolla

täällä sitä taas ollaan
ei ollut tullut kaipausta
sälekaihtimien väleistä
paistaa valoa hämyistä
kova patja ja ohut peitto
yskivä huonekaveri joka
säikähtää kun astun sisään
kello yksi aamuyöstä

ehkä musta on tullut turta

kuolema

se aika lipuu eteenpäin
paljon hitaammin kuin
hiekka tiimalasissa ja
mä vaeltelen käytävillä
kuin haamu vangittuna
mut oikeasti oon vaan
viallinen riesa hoitajille
tyttö kyselykaavakkeessa
enkä oo luodinkestävä
joten koskettakaa mua
varoen ja hiljaa silittäkää
niin että haavat paranee
mut kuka tahtois niin tehdä
kun eihän mua edes nää
vielä kaksikymmentäyksi
hetkeä että ovi aukeaa
ja sisään astuu joku joka
muistaa nimeni ja kutsuu
mä nään sen kasvot ja
juoksen suoraan kohti syliä
kun kätemme kohtaavat
sä nouset ja käännyt pois
kysyt missä hän on hän on
vastaus kaikuu huoneissa

tyttö on nyt jo taivaassa

kipeä

joku hullu sanoi kerran
suhteeseen kipeä on liian
tuo näännytetty neitonen

haavoja sillä kehollaan
palovammoja sielussaan
mörköjä mielessään ja

se vaan niin tuhoaa
sua kovaa satuttaa
ei tee sitä tahallaan

hämärtää

sä oot valo mun pimeydessäin 
mut nyt alkaa jo hämärtää
missä olet?

piilosilla 2

mä olen syntipukki paha

piilosleikkien voittaja

jota ei koskaan löydetä

ja hän on täysin oikeassa

piilosilla

nyt saa luvan loppua tää
piilosleikki lapsosten
menkää siis kirkon pihaan
huutakaa äänenne käheäksi
kuinka vihaatte tätä paskaa

maailmaa

iho

haluan ihon ihoa vasten
kokea kosketukses sen
painaa rinnallesi pääni
tuntea sykkeen sydämen

mä lähden toiselle puolen
meren ja mantereiden
kuluvat viimeiset päiväni
kosketustasi ilman

meillä ei ole aikaa paljon
joten tule mun viereeni
kivuliasta on kaipuuni
poskelleni kyyneleen

haavanlehti

tuulessa lepattava

haavanlehti

on kuin sykkeeni

kun osut huuliini

sun syke

sun syke mun tatuoinnissa

"me nähdään vielä"

sä sanoit ja nukuit pois

enkä mä voi kuin itkeä

havupuu

voisinpa olla kuin
havupuu

sieluni ei olisi alaston
sieluni ei olisi yksin
sieluni ei olisi tyhjä

voisinpa olla kuin
havupuu

kimalaisia

pakkopaita ja lepositeet

pullo viskiä kaatuu maahan

käskyjen kahleet ja kielto

tekevät musta heikon

viimeinenkin kimalainen

kääntyy, lentää pois

mutta kävihän mulla tuuri

kun se ei mua pistänyt 

sinä 2

miten mä sut saisin vakuutettua

oot kirkkain tähti maailmankartalla

luot valoa päivään synkimpään

pistät mielen apean hymyilemään

ja mä uskon niin et ei muurikaan

saa meidän rakkautta laantumaan

ellet sä itse nokista vakkaa

laita liekin päälle tukahduttamaan

tule syliini niin suutelen niskaasi

kuiskaan runoja sun korviisi

sanon ei oo hätää ja mä ikuisesti

tässä loppuelämäni vierelläsi

muista et vasen nimettömäni mun

on rengastettu ja se on sun

älä lähde pois

koskaan

syvää vettä

neito kaunis haahuilee kaduilla
ei tunnista itseään kuvailusta
kipeitä filmejä hänen silmissään
vajoaa maailmaan alempaan
ei pois pääse rakkaudellakaan
vain omilla voimillaan joita
ei näy mailla halmeilla

auttakaa mua

sinä

sut on rakennettu universumissa
toisessa, niin kaukaisessa
oot mulle kuin fantasiaa ja
oot hetken mun ulottumattomissa
mut mä en koskaan luovuta
vaikka meidän väliin muuria
rakennetaan siinä onnistumatta
kyyneliä, niitä on tuhansia
yksinäisyydessä kuulen ääniä
tunnen kädet piirtävät kuvioita
niskaan ja kylmiä väreitä
kuten aina ennen

menninkäisiä

tyhjässä bussissa yksinäinen
huutaa omaa nimeään
kuin pieni menninkäinen
ja kadotettu sielu kaipaa
lämpöä

keinumorsian

keinumorsian hyllyssä
kutsuu mun nimeä
se sanoo sä et nää
rakkauden lääniä

oksennus

oikeastaan mä inhoan
sinistä sisustuksessa
ja täällä sitä tulvii
korvista ja sieraimista
sisään kuin oksennusta

aamuneljään

hysteerisiä kyyneleitä
kello 16.38 ja siitä
eteenpäin aamuneljään
kun julmuus iskee
päin näköä ja sumentaa
ikävä sattuu mua
enemmän kuin koskaan
ja ahdistaa 

väreitä selässä

linnuntietä tuhat ja sata
koilliseen, kaakkoon
en ole edes varma
väreet selkää pitkin
sanovat tää on totta
ja mitä mä menetän
kun toinenkin on unelma
nyt itkua pidätän

mustelmia

koko kroppa tärisee
tuska potenssiin sata
nyrkki suussa ettei
huuto kuuluisi naapuriin
kädenjälki reidessä
muuttuu hitaasti
mustelmaksi
 

nautinto

kun sä painat nappia
sormella liipasinta
on onni ja autuus
nyt irti

pikakelaus

elämän viimeinen
pikakelaus jonka
luulisi kuuluvan
vain omille silmillesi
kuuluukin nyt
myös rakkaallesi

roisto

herätä 2.46 aamuyöllä
saa sinut tuntemaan
itsesi roistoksi
aikaa kohtaan

myrsky 3

kun nouseva vesi
tien kastaa
pieni mies jollallaan
tiellä soutaa
myrskyä katsomaan

kultaa

ennen sua mä en uskonut
rakkauteen ensisilmäyksellä
enkä hyvään oloon joka
menee päästä varpaisiin
pieninä sähköiskuina

ennen sua mä en uskonut
onneen joka kantaa jään läpi
enkä siihen, että joku voisi
mua rakastaa loputtomasti
niinkuin sinä teet

polttaa

kehomme kietoutuneet
yhdeksi kasvaneet
mentholtupakan makuiset
suudelmat tuliset

mua polttavat

myrsky 2

ei oo aina ollu helppoo
kun myrskyt ovat runnelleet
meidän yhteistä paattia
ja tuulet ovat kaataneet
purjeet mut silti vähin äänin
häipyneet ja meille antaneet
tilaa hengittää

nyt takana myrskytuulet
ja edessä päivät uudet