galaksin pyörteissä

sisälläni on pala avaruudesta
hämärää ja musta aukko
joku josta en saa selvää
josta en voi edes runoilla
koska jos avaisin sen nyt
ei takas sieltä ois paluuta
koska päätyisin pyörteisiin

loppumattomiin

osastolla

täällä sitä taas ollaan
ei ollut tullut kaipausta
sälekaihtimien väleistä
paistaa valoa hämyistä
kova patja ja ohut peitto
yskivä huonekaveri joka
säikähtää kun astun sisään
kello yksi aamuyöstä

ehkä musta on tullut turta

kuolema

se aika lipuu eteenpäin
paljon hitaammin kuin
hiekka tiimalasissa ja
mä vaeltelen käytävillä
kuin haamu vangittuna
mut oikeasti oon vaan
viallinen riesa hoitajille
tyttö kyselykaavakkeessa
enkä oo luodinkestävä
joten koskettakaa mua
varoen ja hiljaa silittäkää
niin että haavat paranee
mut kuka tahtois niin tehdä
kun eihän mua edes nää
vielä kaksikymmentäyksi
hetkeä että ovi aukeaa
ja sisään astuu joku joka
muistaa nimeni ja kutsuu
mä nään sen kasvot ja
juoksen suoraan kohti syliä
kun kätemme kohtaavat
sä nouset ja käännyt pois
kysyt missä hän on hän on
vastaus kaikuu huoneissa

tyttö on nyt jo taivaassa

kipeä

joku hullu sanoi kerran
suhteeseen kipeä on liian
tuo näännytetty neitonen

haavoja sillä kehollaan
palovammoja sielussaan
mörköjä mielessään ja

se vaan niin tuhoaa
sua kovaa satuttaa
ei tee sitä tahallaan

hämärtää

sä oot valo mun pimeydessäin 
mut nyt alkaa jo hämärtää
missä olet?

piilosilla 2

mä olen syntipukki paha

piilosleikkien voittaja

jota ei koskaan löydetä

ja hän on täysin oikeassa

piilosilla

nyt saa luvan loppua tää
piilosleikki lapsosten
menkää siis kirkon pihaan
huutakaa äänenne käheäksi
kuinka vihaatte tätä paskaa

maailmaa

iho

haluan ihon ihoa vasten
kokea kosketukses sen
painaa rinnallesi pääni
tuntea sykkeen sydämen

mä lähden toiselle puolen
meren ja mantereiden
kuluvat viimeiset päiväni
kosketustasi ilman

meillä ei ole aikaa paljon
joten tule mun viereeni
kivuliasta on kaipuuni
poskelleni kyyneleen

haavanlehti

tuulessa lepattava

haavanlehti

on kuin sykkeeni

kun osut huuliini

sun syke

sun syke mun tatuoinnissa

"me nähdään vielä"

sä sanoit ja nukuit pois

enkä mä voi kuin itkeä

havupuu

voisinpa olla kuin
havupuu

sieluni ei olisi alaston
sieluni ei olisi yksin
sieluni ei olisi tyhjä

voisinpa olla kuin
havupuu

kimalaisia

pakkopaita ja lepositeet

pullo viskiä kaatuu maahan

käskyjen kahleet ja kielto

tekevät musta heikon

viimeinenkin kimalainen

kääntyy, lentää pois

mutta kävihän mulla tuuri

kun se ei mua pistänyt 

sinä 2

miten mä sut saisin vakuutettua

oot kirkkain tähti maailmankartalla

luot valoa päivään synkimpään

pistät mielen apean hymyilemään

ja mä uskon niin et ei muurikaan

saa meidän rakkautta laantumaan

ellet sä itse nokista vakkaa

laita liekin päälle tukahduttamaan

tule syliini niin suutelen niskaasi

kuiskaan runoja sun korviisi

sanon ei oo hätää ja mä ikuisesti

tässä loppuelämäni vierelläsi

muista et vasen nimettömäni mun

on rengastettu ja se on sun

älä lähde pois

koskaan

syvää vettä

neito kaunis haahuilee kaduilla
ei tunnista itseään kuvailusta
kipeitä filmejä hänen silmissään
vajoaa maailmaan alempaan
ei pois pääse rakkaudellakaan
vain omilla voimillaan joita
ei näy mailla halmeilla

auttakaa mua