torstai 7. heinäkuuta 2016

unelmia

minulla on unelma
asua siinä pienessä
suttuisessa yksiössä
jonne en tarvitse
kuin patjan lattialle
ja sinut, tietenkin
koska joka ilta saan
nukahtaa syliisi ja
aamulla siitä herätä

sitä onnellisuus on

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

helmoissa

sortua pikkuruisiin paheisiin
kasvattaa pisaroista puro
äitinsä helmasta tarraa

koska on syytäkin pelätä

sisko ja sen sisko

mulla on sulle paljon asiaa
en jaksa tätä elämää enää
se on ku hakuammuntaa
oon joutunut haaksirikkoon
mut ei, mä aion yhä yrittää
mä vaan tarviin siihen sua

mä makaan ihan lääkkeissä
omassa vankilassa yksinään
elän harmaassa sumussa
värittömässä maailmassa
hengitys on niin raskasta
et ikiuneen voisin nukahtaa

paljon pillereitä ja tupakkaa
vaellan käytävillä turtana
eikä mulla ole enää ketään
ei perhettä, ei jumalaa
enkä mä tästä voi selvitä
ilman sua ja sun tukea

tarvitsen sylin johon hukkua
jonkun joka aina rakastaa
vaikka olisin kuinka kipeä
koska tiedäthän sä sisko
mä en tee mitään tahallaan
en ikinä sua haluu satuttaa

en enää hallitse ajatuksia
saatikka kehoa tai sanoja
olen kuin ontto robotti joka
syöksee tulta muiden päälle
koska oikeasti tuntuu ettei
mulla ole ketään joka rakastaa

mä olen sirpaleina lattialla
ei ole ketään kuka haluaisi
yhteen mun palaset liimata
tule tänne ja ota syleilyysi
sisko kulta älä anna mun
vajota liian syvälle pimeään