keinumorsian

keinumorsian hyllyssä
kutsuu mun nimeä
se sanoo sä et nää
rakkauden lääniä

oksennus

oikeastaan mä inhoan
sinistä sisustuksessa
ja täällä sitä tulvii
korvista ja sieraimista
sisään kuin oksennusta

aamuneljään

hysteerisiä kyyneleitä
kello 16.38 ja siitä
eteenpäin aamuneljään
kun julmuus iskee
päin näköä ja sumentaa
ikävä sattuu mua
enemmän kuin koskaan
ja ahdistaa 

väreitä selässä

linnuntietä tuhat ja sata
koilliseen, kaakkoon
en ole edes varma
väreet selkää pitkin
sanovat tää on totta
ja mitä mä menetän
kun toinenkin on unelma
nyt itkua pidätän

mustelmia

koko kroppa tärisee
tuska potenssiin sata
nyrkki suussa ettei
huuto kuuluisi naapuriin
kädenjälki reidessä
muuttuu hitaasti
mustelmaksi
 

nautinto

kun sä painat nappia
sormella liipasinta
on onni ja autuus
nyt irti

pikakelaus

elämän viimeinen
pikakelaus jonka
luulisi kuuluvan
vain omille silmillesi
kuuluukin nyt
myös rakkaallesi