yksin kuin uljas susi
joka kipeillä jaloillaan
nyt vaeltaa ja katoaa
yöhön mustaan ja niin
se ei ulvo, ei äännähdä
vain potee ahdistustaan
joka tassuista korvanpäihin
sen koko kropan valtaa
se kuulee äänet ystävien
niiden entisten, ei havahda
ei halua muistaa sitä
laumaa kadonneiden
sielujen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti