sunnuntai 31. tammikuuta 2016

sinä

sut on rakennettu universumissa
toisessa, niin kaukaisessa
oot mulle kuin fantasiaa ja
oot hetken mun ulottumattomissa
mut mä en koskaan luovuta
vaikka meidän väliin muuria
rakennetaan siinä onnistumatta
kyyneliä, niitä on tuhansia
yksinäisyydessä kuulen ääniä
tunnen kädet piirtävät kuvioita
niskaan ja kylmiä väreitä
kuten aina ennen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti