kuolema

se aika lipuu eteenpäin
paljon hitaammin kuin
hiekka tiimalasissa ja
mä vaeltelen käytävillä
kuin haamu vangittuna
mut oikeasti oon vaan
viallinen riesa hoitajille
tyttö kyselykaavakkeessa
enkä oo luodinkestävä
joten koskettakaa mua
varoen ja hiljaa silittäkää
niin että haavat paranee
mut kuka tahtois niin tehdä
kun eihän mua edes nää
vielä kaksikymmentäyksi
hetkeä että ovi aukeaa
ja sisään astuu joku joka
muistaa nimeni ja kutsuu
mä nään sen kasvot ja
juoksen suoraan kohti syliä
kun kätemme kohtaavat
sä nouset ja käännyt pois
kysyt missä hän on hän on
vastaus kaikuu huoneissa

tyttö on nyt jo taivaassa